Aloittamisen riemua..

...jälleen kerran. Siis aloittamisen riemua tässä laihduttamisessa. Ei taida ihan muutamat sormet ja varpaat riittää kun aloituksia aletaan summaamaan, mutta joskos sitä taas kerran koittaisi.

Heikkona hetkenä tässä jo lueskelin erästä kolmen viikon tiukkaa kuuria, ja juu melkeen aloitin, mutta vain melkein, viikonlopun migreeni piti huolen siitä että ihan turha edes koittaa niin tiukalla ravinnolla, koska itseni tuntien päänsärky olisi ollut ystäväni koko tuon ajan.

Puntaria en ole edes viitsinyt kiusata, kävelylle olen meinannut lähteä...

Zumbaa kyllä olen tanssahdellut kotoja joitain kertoja, että kai sekin on jotain...

Jälkiruoka: Ensikuun puolta väliä ristiriitaisin tuntein odotellessa.. silloin alkaa Hyvän painon ystävän ryhmä missä keväällä kävin ja kyllä sinne myös menen, koska tiedän että joka viikottainen käynti siellä toimii mulla hyvin tsempparina ja tuloksia myös syntyy. Hieman ristiriitaisin fiiliksin tosin menen sinne nyt ensimmäistä kertaa, kun pitää todeta se kova pala kuinka paljon sitä rasvaa onkan taas haalinut ruhoonsa lisää.

kesän kerätyt massat...

no joo...en sitten tullut kertaakaan lähteneeksi kauemmaksi ryhmään, mutta onneksi oma tuttu ja turvallinen ryhmä aloittaa ensikuun puolessa välissä.
Sitä ennen on vaan "ihan pikkusen" sulteltavaa kesällä kerättyä rasvaa...

..sitä on kertynyt huikeat 6 kiloa....vi**u jos suoraan sanon !!

luulis että ihminen ois oppinut tonkin kilojen palautumisen kerrasta, kahdesta, tai mun kohdallani kymmenestä!!! Mutta eipä näköjään ole...

No mutta, kaivoin tässä viikko sitten vanhat pisteet esiin, kyllä paikkareiden pisteet, ne kun on mulle paljon tutummat että niitä on helpompi noudattaa kun yksikköjä tällä hetkellä kun viikottain en ryhmässä käy. Mutta heti kun ryhmä taas jatkaa palaan yksikköihin.

Viikon verran olen katsonut mitä suuhuni tuppaan mutta puntarilla en ole käynyt, ihan siitä syystä että patterit loppui kyseisestä vehkeestä.

Nyt kun meillä alkoi kahdella vanhemmalla lapsukaisella koulu ja yksi päiväkodissa ja pienin päikkäreillä niin omaa aikaa jää aamuisin se 2 tuntia, tänään siis aloitin päivän zumballa. ja ahvoih miten ihanan hien siinä saa päälle kun persiittään keikuttaa sen 20 min.

Eli tuo pleikka kolmoselle hommattu zumba oli kerrassaan hyvä ostos. vaikken nyt olekkaan saanut itsestäni irti tuntien kävely lenkkejä, puhumattakaan lihas treeneistä kotona, uskon että päivittäinen pyrkimys zumbaamaan sen 20 min tuottaa sekin jo tulosta...no aika näyttää.

Jälki ruoka: hippasen kyllä nappaa... ostin keväällä uuden prätkä rotsin, joka oli niin istuva kun olla ja osaa. Mites nyt sitten kävikään... +6 kg niin saahan sen päälle mutta siinä ei kykene hengittämään. Hitto piti kaivaa varastosta vanha ISOMPI takki käyttöön. No joskos sitten ensi kesänä siihen mahtuis...